Maalaan enimmäkseen öljyväreillä kankaalle. Välissä teen myös sekatekniikkatöitä paperille (kollaasi, tussi, akvarelli, öljypastelli). Aloitan maalaamisen suoraan kankaalle tai paperille ilman tarkkaa suunnitelmaa tai luonnoksia. Monesti aloittaessa uuden maalauksen en tiedä mitä siitä on tulossa, mikä on lopputulos. Kuva nousee esiin pikkuhiljaa. Joskus pitää etsiä kauan, joskus taas tajuan heti alussa mihin suuntaan pitää mennä ja mitä etsin. Kuvaan ihmisenä olemista. Ihmisen ja luonnon kietoutumista toisiinsa ja luonnon kaipuuta. Koitan jollain tapaa kuvata myös luontoa ihmisessä. Mitä on kaiken alla, jotain eläimellisempää ja alkukantaisempaa, missä ja minkälainen on se jokin ydin? Pohdin myös ihmisen katoavaisuutta, asioiden hetkellisyyttä, haavoittuvuutta ja keskeneräisyyttä. Maalaukseni ovat olotiloja, tunnetiloja, muistoja, havaintoja, intuitiivista tekemistä, hidasta harkintaa ja keskittymistä. Maalaan koska en saa sanoin ulos sitä mitä haluan. Maalaukset ovat jotain sisältä kumpuavaa johon kuitenkin vaikuttaa kaikki mitä näen ja koen ympärilläni.
"Mira Kankaanrannan maalauksissa ihminen, eläin, kasvit ja maisema kietoutuvat toisiinsa ainutlaatuisella tavalla. Omaleimainen, kierteilevä kädenjälki saa myös värit sykkimään toistensa syleilyssä. Elävä, rappeutuva ja jo elämästään irti päästänyt ovat Kankaanrannan maalauksissa yhtä aikaa läsnä.
"Ihmisen, kasvin ja eläimen yhtäaikaisuus on Kankaanrannan teoksissa orgaanista. Se sisältää elämän väistymisen ja alkamisen, se on yhtä aikaa depressiivistä ja energistä. Muodonmuutos on jo käynnissä, mutta maalaus ei välttämättä paljasta sen suuntaa. Selvää kuitenkin on, ettei ihminen hallitse tätä peliä enää, vaan on yksi tasapuolinen osatekijä luonnon vääjäämättömissä prosesseissa."